Poistin viimeöisen tekstin, en kestänyt katsella sitä enää. Hetkellinen heikkous ja pitkäaikaiset seuraukset, mutta ehkä nyt osaan pysyä erossa eri väreissä tanssivasta pillerikirjosta.

Olen lihonut ihan helvetisti, mutta tämän päivän n. 350 kalorin jälkeen vaaka näyttää jo kivasti vähemmän kuin aamulla. Söin ihan vähän jogurttia ja ranskikset sekä myöhemmin teetä, näin ihania ihmisiä ja matkapahoinvoin ihan liikaa.

Nyt juon nälän pois vedellä ja meen nukkumaan vaikka en saisi. Nukuin viimeyönä kaksi tuntia unilääkkeiden voimalla ja nyt olen hirveän väsynyt (ja huomiseksi olevia koulujuttuja ois liikaa) ja liian väsynyt edes etsimään kuvaa tähän postaukseen.

Shamaanisdepressiivinen

Mulla on Meksikosta ostettu korkeavyötäröinen kukkahame ja tänään näen loistavan artistin ja vieläpä ilmaiseksi. Toivottavasti tästä tulee hyvä ilta (ja yö)

näytän aivan siltä kuin olisin raskaana

Mutta ehkä hetken kaikki on ihan hyvin

Sorry, blame it on me

Voisin ensin melkeen pyytää anteeksi, etten ole lueskellut yhtäkään postausta tai kommentoinut - saati vastannnut minulle tulleisiin kommentteihin. Oon kipee enkä saa mitään aikaiseksi. Huomenna ois sanakoe, kuka lukee 7 sivua sanoja mun puolesta? Vois pikkuhiljaa alottaa...

Paino on jossain, se on liikaa, kaikki on vaikeaa kun makaa kipeänä kotona ja äiti tuputtaa ruokaa niin kauan että halkean. Äskenkin mussutin lettuja ja aikaisemmin päivällä koko purkin sitä ainon lakritsijäätelöä, vajaa litra, jippiiii.

Lueskelen nyt postauksenne läpi ja vastaan kommentteihin, etten oo ihan hukassa blogimaailman kans. Vaivaset 21 lukematonta postausta...!

(Note-to-self: älä ikinä enää syö pringlesejä. Söin xxl-tuubin niitä vaaleenvihreitä ja kierin koko yön vatsakivuissa harkiten meniskö laattaamaan koko satsin pois. En mennyt, koska äiti olisi herännyt joko yökkimisääniin tai sitten niihin ääniin tai vesihanaan jolla yrittäisin niitä ääniä peittää)

Ollaan kuin oltaisiin matkalla etelään

Mä harkitsin jo hetken laittavani teille kuvia itsestäni, mutta sitten ajatukseni palasivat mättöviikonloppuun. Perjantai ja lauantai kului herkutellessa ja juodessa turhia kaloreita alkoholin muodossa, nukahdin liian aikaisin ja nyt olen turvonnut. Tänään meillä oli vieraita, syötiin tuhti lounas ja herkkuja kahvin kanssa ja mua yököttää tälläkin hetkellä koska olen syönyt niin valtavasti. Ajattelin tekeväni lupauksen, että laitan teille kuvia itsestäni kun olen painossa xxkg. En vain vielä tiedä mikä se paino olisi. Kiinnostaisiko teitä edes nähdä kuvia musta?

En ole edes varma painostani, tuntuu että vaaka heittelee. Välillä se näyttää eri lukuja, vaikka punnitusten välillä olisi minuutti. Sadan gramman heittoja, mutta kuitenkin... Tahdon lukuja joihin uskoa. Vaaka on muutenin näyttänyt painoja, jotka tuntuvat mahdottomilta, esimerkiksi miinus 800 grammaa ahmimispäivän jälkeen.

Ahdistaa. Saan olla viikon periaatteessa yksin kotona (ei vielä ensiviikolla kuitenkaan), mutta hyvin todennäköisesti majoitan tänne kavereita ja/tai poikaystävää pitämään mulle seuraa ja siten en voikaan välttyä syömisiltä. Haaveilin jo salaa viikosta lähes syömättä.

Ajatukset katkeilee, mua yököttää kun mietin edes syömistä. Voisin myöhästyä matikantunnilta ja ostaa huomenna lipun RCHP'n elokuun  keikalle.

(Ps, liisi, vastasin sulle edelliseen postaukseen)

   
   
En tiedä mitä sanoisin, mitä kirjoittaisin, jotenkaan mikään ei ota sujuakseen tänään. Laukku makaa tyhjyyttään ammottaen sängyllä ja mulla on listakin asioista jotka pitää ottaa mukaan. Mitään ei silti päädy laukkuun ja mä en jaksa ymmärtää mikä mua vaivaa.

Terveystarkastus meni ok, seisoin vaa'alla ja terkkari kysyi toiselta puolelta huonetta mitä vaaka näyttää enkä jaksanut edes valehdella. Ei siihen ollut enää mitään syytä.

Bongatkaa pullea punapää Hartwallilta.

Sk8er boy rockin' on MTV

Avrilin vanhempi tuotanto ja Pariisin kevään kappaleet ovat turruttaneet mua suloisesti nämä viime päivät. En tiedä miksen ole postaillut, avasin läppärin nyt moneen päivään ensimmäisestä kertaa koska useimmiten olen vain kännykällä netissä. Tää 4-vuotias koneenraasu alkaa tulla tiensä päähän tai sitten tässä on vaan joku vika, tää on vaan niin laginen etten jaksa ymmärtää.  Eikä mulla kai ole ollut mitään kerrottavaakaan.

Aivot oksentaa mustaa kirjainmössöä tyhjään tilaan, valkoiselle pohjalle ja musta tuntuu että voisin millä hetkellä tahansa yökätä sisuskaluni näppäimistölle pahan olon siivittämänä. Menkat tekevät mun olosta hirveän, eikä oloa auta koulujutut, tilastot ja todennäköisyyslaskenta saavat mut hakkaamaan päätä seinään, ja  2500 sivua lukemista kolmella kielellä ei ole myöskään niin yksinkertainen juttu. Suomi ja englanti tottakai sujuu, mutta yli 800 sivua ruotsinkielistä tekstiä... Varmaan tuottaa vähän hankaluuksia mutten voi antaa sen lannistaa, mä tahdon opiskella ruotsia ja ranskaa ja valloittaa Pariisin.

Tässä tekstissä ei ole mitään vitun tolkkua, huomenna on lääkärintarkastus tai en tiedä onko tuo vaan terveystarkastus, mikä lie, lukion kakkosen joku rutiini. Ahdistaa mennä sinne vaa'alle lihonneena ja menkoista turvonneena sillä tunnen itseni vain jättimäiseksi epäonnistumisten vyyhdiksi.

Kaipa tämä oli joku "Hey dudes I'm not dead!"-postaus..

Ps, kuusi lukiaa ♥ Kiitos

Ja mua oksettaa edes olla olemassa

Fuck you I won't do what you tell me

Vaaka valehtelee. Varmasti valehtelee, en usko että olisin laihtunut vaikka tuhosin ihan käsittämättömiä määriä kiinalaista ruokaa. En vain pysty uskomaan sitä.

Koeviikko potkii päähän, päivitykset tulee olemaan nyt vähän harvassa kun joka päivä pitäs lukea ja sisäistää se n. 200 sivua tekstiä. Tänään kirjoitin syömishäiriöistä, painonhallinnasta, LSD'stä ja suonensisäisistä, mua melkeen nauratti että tuollaiset aiheet, eihän mun olisi tarvinnut lukea ollenkaan. Se koe oli helppo, ärsyynnyin pariin huolimattomuusvirheeseen jälkeenpäin mutta muuten

Second heartbeat

Kaks päivää mä oon pyörinyt backstagella, vaikken ole sinne oikeastaan kuulunutkaan. Mua ympäröi soittajat, soittimet, bisset, paska läppä ja sotkuiset mestat ja mä tapailen kitaralta sointuja vaikken oikeasti edes mitään osaa.

 Oon istunut lavan sivulla bäkkärin ovella, aivan soittajien vieressä mutta vähän verhojen katveessa ja piilossa turvallisessa pimeydessä, seissyt lavan takana ja laulanut täydestä sydämestäni sillä hetkellä soivia kappaleita, laihtunut puoli kiloa ja kokenut erittäin kiusallisia hetkiä kun se helvetin täydellinen tyttö päätti astella kuvaan ja kaikki rakastaa sitä ja mä vihaan koska se saa mut tuntemaan itseni tosi huonoksi