Good grief

Tämä blogi on nyt sitten oikeasti ja virallisesti tullut tiensä päähän. Uusi blogi on aluillaan, taistelen ulkoasun kanssa mutta eiköhän se pian ala sitten rullaamaan. Se on ja tulee olemaan vähän erilainen kuin tämä, sivun laidassa ei tulla näkemään painopalkkia vaikka paino saattaa postauksissa vilahtaakin. Blogissa saattaa myös olla enemmän kuvia minusta ja muitakin kuvia kuin vartalo-otoksia, mutta todennäköisesti kuvista suurelta osin vastaa we♥it, kuten tähänkin asti.

Suunnitelmana on kertoa enemmän mun ajatuksista, elämästä ja tälläsistä jutuista.. Enemmän minusta. Ikävä kyllä syömiset ja paino pyörii kans mielessä, joten eipä se aihe mitenkään poissuljettu siinä blogissa ole (ja nykyisellä mielentilalla tämän blogin linja aika pitkälti jatku sen uudenkin blogin puolella). En yritä laihduttaa ennen vanhojentansseja (koska pilaisin uuden teetätetyn mekon heti sillä, että siitä tulisi vääränkokoinen), mutta hiihtolomalla luultavasti aloitan taas jonkinasteisen (toivottavasti) terveellisemmän laihdutuksen ennen kesää.. En halua antaa sen riistäytyä käsistä.

Sanokaa vaan että olen läski luovuttajaluuseri, mutta olen jo kerran käynyt siellä bmi 14 helvetissä enkä oikeasti kaipaa sinne takaisin. Toivoisin kuitenkin, että toivottaisitte onnea yritykselleni saada terve mieli.

Ilmoittakaa, jos uuden blogin osoite kiinnostaa, niin tulen luultavasti uusilla tunnuksillani jättämään viestiä blogienne kommenttibokseihin. Blogittomat/anonyymit lukijat jotka haluatte lukea uutta blogiani: laittakaa sähköpostiosoitteenne johonkin yli 24h vanhaan postaukseen (niissä on kommenttivalvonta päällä), niin meilaan teille uuden osoitteen enkä julkaise kommentteja, joissa on sposti mainittu.

Te, jotka tunnette minut irl, voitte kysellä (ja olette jo kyselleet) uutta osoitetta suoraan minulta viestitse tai Facebookissa tai missä vain.

Voi kestää pari päivää ennenkuin vastaan tai alan aktiivisesti päivittää uutta blogia, sillä ulkoasu ei miellytä minua yhtään ja html-koodailutaitoni ovat täysin ruosteessa.

Tää blogi ei tavalla tai toisella tunnu hirveen omalta. En tiedä missä on vika, mutta tekis mieli alkaa kirjottaa eri tavalla (erilaisista asioista), kertoa laajemmin ja lisäillä omia kuvia (mutta tervetuloa etsimään järkkärin usb-johtoa..) ja aj ajaj ajasjfhsdghisf EI. Miten voisin kirjoittaa elämästä jota mulla ei edes ole?

Ehkä pitäisi tehdä uusi blogi, uusi ulkoasu (käyttää loppuloma koodailuun), uusi minä ja uusi osoite ja kirjoittaa eri tavalla. Kyllä minut silti aina tekstin takaa tunnistaa, sama suitsukkeihin rakastunut haaremihousuhippihän se siellä, joka on menettänyt kaveripiirinsä ja luo pikkuhiljaa suhteita uusiin ihmisiin. Sama pieni maailmanparantaja joka on aina liian suuri itselleen.

Tällästä tänään. Pyörittelen vieläkin ajatusta ilmassa siitä, miten musta voisi tulla streittari. Kukaan ei usko siihen että meidän kaikkien rakas pikku pirihuora Naomi joka hukuttaa murheensa ja laittaa nupin turvoksiin tavalla tai toisella ja leikki eilenkin unilääkkeillä pystyisi siihen. Mä katon telkkarista nusre Jackietä ja nään ittessäni paljon samaa, mutta mä oon muuttunut ja kaikki on parempaan päin ja lopetin polttamisenkin.

Tässä postauksessa ei ollut järkeä. Ehkä alan koodailemaan uutta blogia kun lopetan telkkarin katsomisen.

Kahdeksantoista kesää

Taas vähän jäi postailu.. Sähköstä ollaan nautittu keskiviikkoaamusta asti ja netti alko toimia torstaina, mut enpä silti oo saanu kirjotettua teille mitään. Tänään jostain syystä ei netti aukea, mutta on jo tiedossa että syy löytyy meidän nettiyhtiöstä joka suorittaa nyt jotain päivityksiä. Mut tää on just mun tuuria - kun voisin postata niin ei netti toimi (paitsi tälleen kännykällä).

Olisin varmaan postannut aijemmin, mutta poikaystävä on ollut täällä perjantaista lähtien, joten vaa'alla käyminen ja postailu olisi ollut lähes mahdotonta. Olen kai kuitenkin laihtunut vähän, mikäli päiväpainoon on uskomista. Edeltävä aamupaino tosiaan kun on perjantailta..

Muista blogeista ootte varmaan saanu lukea joulusta ja uudesta vuodesta, mut mulla niistä ei oo oikeestaan mitään mainitsemisenarvosta sanottavaa.. Joulu meni miten meni, joulukilo(t) on lähestulkoon karistettu ja toivon vaan että tippuu lisääkin. Nousee pinnalle vain huoli siitä, että teetätetty vanhojenmekko käy isoksi. Onko kellään kokemusta, pelastaako nyöritys mut tästä pulasta?

Hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille! Luen ja kommentoin postauksenne heti kun netti toimii läppärillä, mutta nyt menen nauttimaan suitsukkeiden tuoksusta ja päiväunista.