Avrilin vanhempi tuotanto ja Pariisin kevään kappaleet ovat turruttaneet mua suloisesti nämä viime päivät. En tiedä miksen ole postaillut, avasin läppärin nyt moneen päivään ensimmäisestä kertaa koska useimmiten olen vain kännykällä netissä. Tää 4-vuotias koneenraasu alkaa tulla tiensä päähän tai sitten tässä on vaan joku vika, tää on vaan niin laginen etten jaksa ymmärtää. Eikä mulla kai ole ollut mitään kerrottavaakaan.
Aivot oksentaa mustaa kirjainmössöä tyhjään tilaan, valkoiselle pohjalle ja musta tuntuu että voisin millä hetkellä tahansa yökätä sisuskaluni näppäimistölle pahan olon siivittämänä. Menkat tekevät mun olosta hirveän, eikä oloa auta koulujutut, tilastot ja todennäköisyyslaskenta saavat mut hakkaamaan päätä seinään, ja 2500 sivua lukemista kolmella kielellä ei ole myöskään niin yksinkertainen juttu. Suomi ja englanti tottakai sujuu, mutta yli 800 sivua ruotsinkielistä tekstiä... Varmaan tuottaa vähän hankaluuksia mutten voi antaa sen lannistaa, mä tahdon opiskella ruotsia ja ranskaa ja valloittaa Pariisin.
Tässä tekstissä ei ole mitään vitun tolkkua, huomenna on lääkärintarkastus tai en tiedä onko tuo vaan terveystarkastus, mikä lie, lukion kakkosen joku rutiini. Ahdistaa mennä sinne vaa'alle lihonneena ja menkoista turvonneena sillä tunnen itseni vain jättimäiseksi epäonnistumisten vyyhdiksi.
Kaipa tämä oli joku
"Hey dudes I'm not dead!"-postaus..
Ps, kuusi lukiaa ♥ Kiitos