Koeviikko, huomiseks pitäs lukee 200 sivua psykaa ja mä nettishoppailen ja katon maanantaina tullutta Gleetä. Mulla ei oo mitään sanottavaa, mutta piti kai teillekin tulla kertomaan kuinka lukio on imeny musta kaiken ja oon tyhjä kuori ja sain ruotsin verbikokeista kasin. Kasin. KASIN? Missä mun tavalliset kiitettävät on? Taas huomaa sen, että oon melkeen jaksanut lukea..

Mua ei kiinnosta mikään, haluun globe hopen meikkipussin ja hippivaatteita (ja sata mekkoa nelly.comin alesta).

Ja mä painan vieläkin 60,7 kiloa. Miksei se laske

FML

Just nyt musta tuntuu tältä
Mä en jaksa riidellä kenenkään kanssa
Mä en anna kenenkään vaatia multa mitään
Mä en just nyt jaksa

Aina voi toivoa et huomenna olis parempi päivä, mut tuskin se on kun saan huudot tekemättömistä esseistä ja muista koska mä en jaksa.

Mä painan 60,7 vitun kiloa ja mä en jaksa.

Tänään mun piti paastota, ja se onnistuikin iltapäivään asti. Skippasin aamupalan ja söin koulussa vain porkkanaraastetta, mutta päästiin vartti etuajassa ja menin aijemmalla bussilla kampaajalle kuin suunnittelin. Sen ylimääräisen kymmenen minuuttia tuhlasin irtokarkkihyllyllä.. Puoli kiloa irtsareita ja paha mieli. Kehuin söpön rastapäisen myyjän hiuksia saaden hymyn kumpuamaan sen huulille. Mä olen tänään syönyt sen raasteen, vähän irtsareita (syötin karkkeja äidille ja veljelle ja osa niistä on yhä pussissa), päivällinen kotona ja vielä pieni riisipuuroannos. Musta tuntuu tosi valtavalta ja ajattelin loppuillan selvitä vedellä ja ostamallani hedelmäsmoothiella (jossa on ehkä n. 100kcal).

Mun pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä.

(Mä en tiedä mitä Peikko musta haluaa, tai tiedän ja sehän tässä onkin niin pelottavaa. Marmori pyysi tän blogin osotetta multa eilen enkä uskaltanut antaa, mä pelkään mitä se ajattelee..)

Hyvästit painovoimalle, eivät jalkasi enää ole maahan sidotut

Mua pelottaa, mua pelottaa tää kaikki, pimeys pesiytyy mun sisälle ja pelkään ettei se lähde enää ikinä pois..

Itsepähän leikin tulella. Ehkä mä en koskaan parantunutkaan (mutta enhän minä ole sairas, mä painan kaksikymmentä kiloa enemmän), vaikka jaksoin uskotella niin itselleni puolitoista vuotta parantuvani, että kaikki muuttuu, oikeasti on parempi näin. Oma peilikuva on silti päivä toisensa jälkeen liian murskaava, näytän kamalalta kaikissa vaatteissa ja pullealta vanhojenmekossa. Mun täytyy laihtua. Täytyy.

Mun täytyy opetella uudestaan laskemaan kaloreita. Täytyy. Mun täytyy alkaa taas tehdä säännöllisesti lihaskuntoa. Täytyy. Täytyy urheilla enemmän, kuluttaa enemmän, syödä vähemmän, painaa vähemmän... Yrittää silti pitää hymy naamalla ja olla hukkumatta tähän hirveään pimeyteen.

Mun täytyy olla kaunis, mun täytyy olla tarpeeksi

jotta pitäisit minusta edes vähän enemmän

EDIT: emilia, blogiisi ei pysty kommentoimaan, koska olet upottanut kommentoinnin tekstin alle niin, ettei varmistussanaa pysty kirjoittamaan.. (ainakaan Chromella ei toimi)

SHITSHITSHIT

Tässäkään postauksessa ei oo kuvaa koska mulla on liian kiire. Pahoittelen postaamattomuutta, mutta ei oo ollut oikein mitään sanottavaa tai kerrottavaa. Arki rullaa tylsään tapaansa harmaasti eteenpäin (mutta yöllä satoi ensilumi!), olen materialismionnellinen mutta silti tuntuu päivä päivältä vain pahemmalta.

Oon idioottina menny laittaa johonkin bloggeriin mun oikean syntymäajan, enkä nyt pääse lukee WKB'tä koska "sinulla ei ole oikeutta lukea tätä blogia, koska se sisältää vain aikuisille suunnattua sisältöä" ..... ja mä voin jo laskea kuukausia täysi-ikäisyyteen. Joskus vituttaa aika rankasti olla vieläkin 17. EI KUKAAN TEISTÄ RAKKAISTA TIETÄIS ETTÄ MISTÄ TUON SYNTYMÄAJAN VOIS MUUTTAA? EDIT: PROBLEM SOLVED

Paino junnaa samoissa luvuissa, päätin maanantaina että torstaina pitää painaa kilo vähemmän. Puoli kiloa on jo kadotettu, tosin heräsin vasta yhdeltätoista joten en tiedä kuinka oikea se luku on. Mun kevytversio porkkanalaatikosta palaa uuniin jos mä en nyt mene, joten heipat ja oon hengissä ja lupaan tulla kirjottaa lisää mahdollisimman pian! Lueskelen ja kommentoin bloginne hetikun ehdin takas tähän koneelle.