It started with a whisper

Eilen (perjantaina) valehtelin taas äidille vähän lisää ja hyppäsin bussiin ja lähdin näkemään kavereita. Tipuliini(click!) oli niin pieni ja supersöpö ja viaton ja ihanan ylisosiaalinen ja vaan puhuttiin eikä osattu ollenkaan olla hiljaa. Näin myös Peikkoa vaikka piti nähdä Kisua, mutta Kisu ei vastannut puhelimeen ja soittelin parille kaverille jotka eivät myöskään tieneet tuosta tytöstä mitään jajajaja nyt en voi olla kuin huolissani. Tyttö jota on riepoteltu osastoilla ja mua vaan vähän pelottaa. Kuumottelin tarkastajien kävelemistä sporan ovien vieressä kun itse istuin taas vaihteeksi liputtomana sisällä. Päädyin loppuillaksi kallioon Peikon asunnolle makoilemaan punaiselle sohvalle, tuijottelemaan hänen nappisilmiään ja puhumaan trippailusta. Vaihdettiin muutamat surunaamat kun kiipesin sörkässä metroon ja lähdin kohti keskustaa ja sieltä kotiin.

Söin puolikkaan annoksen nuudeleita sour&sweet-kastikkeella ja tofulla, illalla pari sipsiä ja siinä se. Tänään paino oli **,9kg, eli ensimmäinen tavoite saavutettu! Kuitenkin, tänään on perhepiirissä syntymäpäivät ja olen lusikoinut sisuksiini niin leivonnaisia, suklaakakkua, kuin piirakkaa ja muuta lihottavaa moskaa. En uskalla juhlia saavutetulla painolla, koska pelkään ja tiedän, että se pomppaa takaisin pilviin tämän päivän jälkeen..

Mun loma on ohi, maanantaina kutsuu taas koulu. 5 tekemätöntä laajaa esseetä / projektia / tuntipäiväkirjaa / vastaavaa odottelis tekemistään tänään, samoin kuin siivoaminen ja kaikki muu mutta mä en vain jaksa. Päätän omistaa seuraavat muutamat tunnit nukkumiselle, nettisurffailulle, we♥it'stä täydellisen taustakuvan löytämiselle ja puhelimen päivittämiselle ja voisimpa laittaa sinne vähän lisää musiikkiakin. Kuuloketilaukseni ei tosin ole tullut vieläkään...

Onnea teille, joiden loma vasta alkaa. Mä kuolen vielä lomaviikonkin jälkeen väsymykseen.