(Trainspotting♥)
En edes tiedä miltä musta tuntuu, menikö tämä päivä penkin alle vai eikö sittenkään? Aamulla 40kcal olemattomasta jogurttimäärästä kun kerrankin olin yksin keittiössä, koulun jälkeen omena ja myöhemmin ranskikset koska houkuttelin marmorin syömään kanssani vatsanpohjassani kiljuvan nälän takia. Ei olisi pitänyt. Kotona sorruin sataan muuhun asiaan, vaaka pelottaa, eniten siksi etten laihtunut grammaakaan eilisestä vaikka söin reilusti alle peruskulutuksen. Vainoharhailen ja tahdon vaihtaa vaa'astani paristot.
Italialaista tupakkaa, sormissa sekoittuu tupakanhaju tuohon sitrushedelmän tuoksuun jonka juuri söin. Eihän mun pitänyt edes polttaa, mähän olen lopettanut, miten tämä näin meni. Niin helposti olin valmis kolmen kuukauden jälkeen antautumaan sormissa kiemurtelevalle savulle, vaikka juuri aamulla puhuttiin koulussa terveystiedon tunnilla miljoonista haitallisista kemikaaleista jotka imen sisääni joka hengenvedolla.
Mua pelottaa ja samalla ei edes tunnu miltään.
(Luin salaa yhtä facebook keskustelua, en siis omalla tunnuksellani vain jonkun muun. Yksi tyttö psykologian ryhmästäni oli sanonut, että mun pitäis lihoa. Että oon liian pieni. Nauroin yksikseni mielipuolista naurua pääni sisällä, sillä enhän minä ole pieni, olen valtava ja tukevasti normaalipainoinen. Yököttää.)
siihen en osaa vastata.
VastaaPoista