You're gonna catch a cold from the ice inside your soul

Viimepostauksen jälkeen oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Kaikki rullaa edelleen alamäkeen, olen lihonut kilon eikä Katti vieläkään suvaitse vastata yhteydenottoihini (pitäisi varmaan luovuttaa).

Ikävä Tipua, sen seura on lohduttavaa ja se varmasti vastaisi jos soittaisin. Mä en tiedä miten mun elämä rullaa tästä eteenpäin, tuntuu pahalta mutta salaa alan turtua sisältäpäin. Poika sanoo mun olevan kovin poissaoleva ja lyhytpinnainen, selitän sen stressillä ja pelolla liittyen vanhojenmekon sovitukseen ja muuhun. Pelkään kuollakseni pyörtyväni uudestaan, se tuntui niin ahdistavalta, kuin yläosa mekosta olisi salvannut hengitykseni ja olisin ahdistunut kuoliaaksi

Onneksi maanantait on uusia alkuja,
tai uusia päiviä failata kaikki