Behind the purple rain

Pitäs varmaan alkajaisiks pyytää anteeks etten oo postannu, mut ei oo ollu mitään sanottavaakaan. Netti toimi viimeks sunnuntaina kun maanantaina tuli se sähkökatko, ja tää kännykän nettikin toimii tosi huonosti siihen nähden miten tää yleensä toimii.

Oon elossa siis, jippii...

Aamuisin itken mun pientä kuvitelmaa

Mä en yhtään tiedä mistä mun pitäisi kertoa, mikä teitä kiinnostaa, mitä haluatte kuulla (mä en edes tiedä mitä mulle kuuluu)

Eilen mä painoin 59,4 kiloa ja tänään kaksisataagrammaa enemmän, mun paino pysyy vain tuossa 59-60 välissä eikä se putoa enää enkä mä tiedä mitä mä tekisin. Kaikki on niin vaikeaa koska moneen päivään mä en ole syönyt kunnolla ja nyt mä olen vain kotona ja koko ajan on ruokaa edessä ja sit mä vaan syön ja itken ja syön. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään, mutta juuri nyt se johtuu vaan lamaantuneesta keskushermostosta koska löysin mun viimeiset kamat ja säästin vielä vähän huomiseksi koska mä vihaan joulua.

Mä pelkään kuollakseni mun nousevaa painoa ja mietin tässä että jos antaisin huomenna vaan mennä, niin kaikki muut tuntuu tekevän ja sunnuntaina palaisin ruotuun inhoamaan itseäni. Lupaan laittaa kuvia lisää viimeistään 56 kilossa, tai kertokaa toki jos haluatte niitä lisää jo ennen sitä (mutta miksi kukaan haluaisi katsella tälläista valasta)

Tän postauksen kirjoittamisessa ei ole mitään järkeä koska mun aivoissa ei liiku mitään, kaikki ajatukset on ihan typeriä ja ne kumpuaa jostain syvältä ei minkään syövereistä ja munhan piti lopettaa nämä pilleripelit ja olla selvinpäin, mutta ehkä saan anteeksi koska joulu on se hirviö josta pienenä näin painajasia, se faijan "kerran vuodessa" kun se riipasee kunnon kännit ja tekee ihan hirveitä asioita, en voi edes kertoa teille mitä se on tehnyt

Faija kysyi tänään teenkö mä enää mitään muuta kun juon teetä ja poltan suitsukkeita ja teen sudokuja
Mä en osannut edes vastata koska en kehdannut sanoa että kyllähän mä syön.

Kun mikään ei riitä

Herätyskello soi juuri kun olin saanut silmät kiinni ja olisin halunnut nukkua.. Ja miten ihmiset osaakin sen, että juuri kun olen sanonut hyvät yöt ihmiselle x, ja olen juuri nukahtamassa; seuraava ihminen tekstaa. Pojan, marmorin ja tipun tekstarit valvotti mua 2:12 asti, jonka jälkeen kierin omissa ajatuksissani enkä voinut nukkua (ja tämähän ei todellakaan tarkoita ettei minulle saisi tekstata, rakkaat). Ehkä olemassaolemattomuuteni tekisi ihmiset onnellisemmmaksi.

Eilen 59,3kg (en uskonut vaakaa joten en tullut kertomaan. Ei sillä laihdu 900 grammaa, että syö kaks jogurttia, 15cm subin ja banaanin ja kävelee tosi paljon pitkin päivää. Ei siitä voi pudota noin paljoa joten toi on jotain nesteiden heittelyä tms.. Pakko olla)
Tänään 59,8kg, pahaa sitruunateetä hunajalla ja matikankoe tunnin päästä. Lupaan postata kunnolla huomenna tai viimeistään joululomalla, mutta koeviikko imee mehut enkä ole viikkoon avannutkaan esimerkiksi juuri noita matikankirjoja..

5-alkuiset luvut ei tunnu enää miltään, puoli päivää se tuntui helvetin hyvältä mutta nyt se ei ole enää tarpeesi. 56 kiloa täältä tullaan, tavoite numero 2.

(Kummallisesti kaikki aika häviää kun postaa aamulla)

floral madness

 

Musta ei oo sanomaan sanaakaan, musta ei oo lukemaan teiän merkintöjä saati kommentoimaan niitä, musta ei taida vähään aikaan olla mihinkään. Ehkä mun pitäis vaan kuihtua pois

Mä en nuku. Nukuinko mä viimeyönä edes kolmea tuntia, nekin itkien itseni uneen ja nappaillen kaakaojauheen makuisia unilääkkeitä.

Poika rikkoo mut sisältä, repii palasiksi, puhuu kauheita
syyttelee asioita joihin olen syytön

ja sitten se vielä kuiskii musta salaisuuksia luonnonvoimille,
huutaa kutsun tuuleen ja tuuli auliisti kuuntelee ja inhoaa minua. Tuuli haluaisi järjestää jälleennäkemisen erään kolmen ja puolen vuoden takaisen tapahtuman sisäpiirille, johon minäkin kuulun. Mutta enhän mä edes tunne enää niitä ihmisiä ja miten voin istua samassa tilassa kun Tuuli katsoo mua nenänvartta pitkin ja tietää mun salaisuuksista ja mua ahdistaa enemmän kuin koskaan

(Lainaus marraskuun ensimmäisen päivän postauksesta:
"Oon istunut lavan sivulla bäkkärin ovella, aivan soittajien vieressä mutta vähän verhojen katveessa ja piilossa turvallisessa pimeydessä, seissyt lavan takana ja laulanut täydestä sydämestäni sillä hetkellä soivia kappaleita,laihtunut puoli kiloa ja kokenut erittäin kiusallisia hetkiä kun se helvetin täydellinen tyttö päätti astella kuvaan ja kaikki rakastaa sitä ja mä vihaan koska se saa mut tuntemaan itseni tosi huonoksi" SEN HELVETIN TÄYDELLISEN TYTÖN NIMI ON TUULI)

Repulsive pt. 2 (sulkekaa silmänne)

...berofe:

......this morning:

(mä alitin vihdoin 60 kilon maagisen rajan)

....still long way to go