Mua pelottaa, mua pelottaa tää kaikki, pimeys pesiytyy mun sisälle ja pelkään ettei se lähde enää ikinä pois..
Itsepähän leikin tulella. Ehkä mä en koskaan parantunutkaan (mutta enhän minä ole sairas, mä painan kaksikymmentä kiloa enemmän), vaikka jaksoin uskotella niin itselleni puolitoista vuotta parantuvani, että kaikki muuttuu, oikeasti on parempi näin. Oma peilikuva on silti päivä toisensa jälkeen liian murskaava, näytän kamalalta kaikissa vaatteissa ja pullealta vanhojenmekossa. Mun täytyy laihtua. Täytyy.
Mun täytyy olla kaunis, mun täytyy olla tarpeeksi
jotta pitäisit minusta edes vähän enemmän
EDIT: emilia, blogiisi ei pysty kommentoimaan, koska olet upottanut kommentoinnin tekstin alle niin, ettei varmistussanaa pysty kirjoittamaan.. (ainakaan Chromella ei toimi)
voi sua:( koita jaksella <3
VastaaPoistaTekstin toinen kappale kuulostaa joltain, mitä myös mä voisin sanoa, vanhojentanssi-osaa lukuunottamatta. Tanssin ne vasta ensi vuonna enkä aijo vielä stressata, en edes tiedä tanssinko. En ainakaan mekossa. Enkä pojan kanssa. En tiedä. Ei liity edes asiaan, mutta sait mut miettimään wanhoja. Apua.
VastaaPoistaÄlä kiltti huku siihen pimeyteen. Mä lupaan ainakin olla aina täällä jos tarvitset mua ♥
Haleja!
Voi itku, kuulostaa niin surulliselta, mutta samalla niin tutulta :( Ainakin tiedät että näiden asioiden kanssa et oo yksin tässä maailmassa <3
VastaaPoistaHuomasin että kommentoinnissa on ongelmia, ja luulisin että sain sen korjattua :) Tosin mä en mikään hirmu välkky oo tietokoneiden kanssa, mutta toivotaan parasta :D